Kun totuus häviää

April 12, 2019

 

Miksi ihmiset uskovat valheisiin, vaikka ne olisi todistettu vääriksi? Ovatko he tyhmiä, sinisilmäisiä idiootteja vai täysin harhojen vallassa? Vai vain ihmisiä, joiden psyyke toimii niin kuin se useimmilla ihmisillä toimii?
 

Donald Trump on nykypäivän valehtelijoista räikein ja röyhkein. Silti on laaja joukko ihmisiä, jotka uskovat häntä. Voimme ajatella, että heillä on siihen tarve, he ovat valinneet niin tai he eivät välitä tietää muusta. Kyse on kuitenkin hieman monimutkaisemmasta ilmiöstä, eikä siihen ole aivan helppo vaikuttaa.


Ihminen uskoo, mitä kaveritkin uskovat. Hän ympäröi itsensä tiedolla, joka tukee ihailemansa henkilön tempoilevimpiakin tarinoita. Ihmisellä on taipumus täyttää juonesta puuttuvia aukkoja ja selittää asioita omasta vinkkelistään parhain päin. Myös Trump tekee niin. Kyseessä on niin sanottu vahvistusharha (confirmation bias). Efekti on sitä voimakkaampi, mitä enemmän tunnetta on pelissä. Kun kuulemme jotain omaa uskomustamme tukevaa informaatiota, aivoihimme syöksyy dopamiiniryöppy, aito hyvän olon tunne, joka saa meidät tarttumaan aseisiimme entistä tiukemmin.


Vahvat tunteet jotakin asiaa kohtaan eivät useinkaan perustu vahvaan perehtyneisyyteen tai ymmärrykseen asiasta. Useimmat meistä luulevat tietävänsä asioista paljon enemmän kuin oikeasti tietävät. Meille riittää, että tiedämme asiasta pintapuolisen selityksen, syvällisempiä yksityiskohtia ei tarvitse tietää. Voimme uskoa tietävämme asiasta, kun voimme viitata johonkuhun muuhun, joka oikeasti tietää asiasta. Lopun kertovat ne mediat, jotka kertovat asioita, joita haluamme kuulla, ja siitä vinkkelistä, joka meistä tuntuu parhaimmalta.


Ihminen ei ajattele yksin. Jos ympärillä on riittävästi hengenheimolaisia, miksi uskoa toisin? Monissa tilanteissa on jopa edullisempaa uskoa samaan asiaan kuin ympärillä olevat ihmiset, muuten voi joutua yhteisön ulkopuolelle.


”Jos sinun mielipiteesi Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistuksesta (Affordable Care Act / Obamacare) on perusteeton ja minä kuitenkin luotan siihen, niin myös mielipiteeni on perusteeton. Kun puhun Tomille ja hän päättää, että hän on samaa mieltä kanssani, hänen näkemyksensä on myös perusteeton. Mutta nyt, kun me kolme olemme samaa mieltä, voimme olla aivan tyytyväisiä näkemykseemme. Jos me kaikki nyt hylkäämme epäuskottavina sellaiset tiedot, jotka ovat ristiriidassa mielipiteidemme kanssa, saat, no, Trump-hallinnon”, selittää Elizabeth Kolbert The New Yorkerin artikkelissaan.


Voimme helposti uskoa äärimmäisen vahvasti jopa asioihin, jotka ovat meille vaarallisia. Kun joku kiistää oman uskomuksen, puolustamme sitä entistä voimakkaammin (backfire effect). Vastapuolen argumentointi totuuden puolesta kääntyy silloin itseään vastaan.  Moni pysyy vanhassa kannassaan, vaikka jo tietäisi uskomuksensa olevan väärä.


Joutuessaan myöntämään erehdyksensä ihminen taistelee myös kasvojen menetyksen ja häpeän kanssa. On helpompi löytää erilaisia puolustuspuheita totuutena pidetylle asialle kuin pysähtyä, katsoa totuudenpuhujaa silmiin ja myöntää olleensa väärässä. Mitä suuremmat panokset (aikaa, rahaa, vaivaa) ihminen on laittanut asiaan, sitä suurempi on tarve puolustaa korttitaloa.


Väärän uskomuksen muuttaminen on erittäin vaikeaa, sillä riittävän pitkään toistettuna valheesta tulee totuus. Vaikka ihminen olisi järjen tasolla jo pysähtynyt kuulemaan muitakin näkökantoja, aivot muistavat toisin. Kun ihminen saa uutta tietoa, hän liittää sen vanhoihin tietoihin, tunteisiin ja uskomuksiin. Uusi tieto ei korvaa vanhaa, vaan uusi käsitys on jotain uuden ja vanhan välillä – kuitenkin paljon lähempänä vanhaa kuin uutta.


On edelleen suuri joukko ihmisiä, jotka luulevat Obamaa muslimiksi, ja ilmastonmuutosta huijaukseksi. Eikä kysymys ole siitä, olivatko he enemmän tai vähemmän koulutettuja. David Merreby referoi Big Thinkin artikkelissaan Dan Kahanin ja hänen tiiminsä tutkimusta, jossa osoitettiin, että korkeamman tieteellisen lukutaidon ja järkeilyn taidon omaavat ihmiset olivat vähemmän huolestuneita ilmastonmuutoksen riskeistä. Tämä toki oli kytköksissä siihen, oliko heidän alansa millään tavalla ilmastonmuutokseen liittyvä vai ei.  Kun tutkimukseen osallistuneet jaettiin yksilöllisiin ja auktoriteetteihin uskoviin vs. tasa-arvoon ja yhteiseen hyvään uskoviin, huomattiin, että auktoriteetteihin uskovilla individualisteilla oli korkeampi tieteellinen lukutaito ja vähäisempi huoli ilmastonmuutoksesta kuin yhteisöllisillä yhteiseen hyvään uskovilla.


Onko vääriä väitteitä siis mitenkään mahdollista korjata siten, että ihmiset uskovat sen, mikä on totta?


Brendan Nyhan ja Jason Reifler esittävät Misinformation and Fact-Checking –tutkimuksensa pohjalta toimittajille joitakin neuvoja, joita väärien tietojen korjaamisessa olisi hyvä pitää mielessä:
 

1. Kirjoita juttu alunperinkin oikein.


Kun väärä tieto on varastoitunut ihmisten mieleen, sitä on vaikea pyyhkiä sieltä pois. Vaikka virhe korjattaisiin, väärä tieto vaikuttaa taustalla niin, että jonkin ajan kuluttua ihminen voi edelleen muistaa vain väärän tiedon.


2. Korjaa virheesi niin pian kuin mahdollista.


Päivitä juttusi heti. Jos mahdollista, virheestä olisi hyvä tiedottaa kaikille medioille, jotka ovat jakaneet juttua. Vaikka vahinkoa on vaikea korjata, päivitetyt versiot artikkeleista tai videoista jäävät kuitenkin verkkoon uusien lukijoiden ja toimittajien käytettäväksi, eivätkä ainakaan uudet lukijat harhaudu väärille jäljille.


3. Varo, ettet pahenna virhettä.


Joskus korjaukset voivat jopa lisätä virhetulkintoja. Kun virhettä korjataan, se tulee yhä laajemman yleisön tietoon ja alkuperäinen myytti voi jäädä elämään. Virheellinen väite voi ajan myötä olla helpompi muistaa. Varsinkin ne, jotka alunperinkin uskoivat virheelliseen väitteeseen, voivat saada keskustelun jatkumisesta lisää pontta käsityksilleen. Samaan aikaan, kun toimittajalla on
halu korjata virhe, hän voi samalla tulla antaneeksi sille lisää julkisuutta.


4. Vältä negaatioita: kerro asia oikeassa muodossa.


On tutkittu, että korjaavat affirmaatiot toimivat paremmin. Lause ”John on vapautettu syytteistä” muistetaan paremmin oikein kuin lause ”John ei ole rikollinen”. Jos valhetta yrittää korjata kieltämällä sen (John ei ole rikollinen), ihminen saattaa silti muistaa kyseisen väitteen entistä paremmin. Ihminen ei muista sanaa ei. John on rikollinen.


5. Vältä virheellisen väitteen toistamista.


Mitä useammin väärä väite toistetaan, sitä useampi ihminen kuulee siitä. Mitä vähemmän asiasta puhutaan, sitä vähemmän väärä väite lähtee leviämään. Jos väitettä toistetaan, ihmiset uskovat helpommin myös sen sisältöä lähellä olevat väitteet todeksi.


6. Vältä puolueellisia ja ideologisia väitteitä.


Asiayhteys, jossa virheellisiä käsityksiä käsitellään, näyttää vaikuttavan merkittävästi korjausten tehokkuuteen. Näyttää siltä, että jutun tekeminen niin vastapuolella olevan puolueen jäsenestä kuin alun perin virheellisen väitteen esittäneestä poliitikosta ei välttämättä ole tehokas tapa korjata virhettä, vaikka journalismin perussääntöihin kuuluukin esittää paitsi väitteen lähde, myös toinen osapuoli. Pitäisi löytää riittävän arvovaltainen tapa korjata väite ilman mitään puolueellisia vihjeitä. Tyypillisesti jutussa kerrotaan, että “demokraatit sanovat X ja republikaanit sanovat Y”, mutta väärä väite ei tätä kautta todennäköisesti tule kumotuksi.


7. Käytä uskottavia lähteitä.


Odottamattomista, mutta uskottavista lähteistä tulevat korjaukset ovat todennäköisesti tehokkaampia kuin tiedotusvälineistä tai puolueellisista lähteistä tulevat. Asiantuntijat, jotka vastustavat omien ideologisten tai puolueellisten liittolaistensa väärää käsitystä, voivat olla erityisen vakuuttavia. Pseudo-asiantuntijoita kannattaa välttää, koska he voivat vääristellä jopa asioita, joista on olemassa tieteellinen yksimielisyys.


8. Käytä grafiikkaa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.


Esimerkiksi määrällisiä faktoja esittäessä grafiikka on tehokkain tapa korjata virheellisiä käsityksiä.


9. Ole tietoinen siitä, että ihmiset valikoivat uutislähteensä.


Koska mediamarkkinoilla on niin paljon vaihtoehtoja, ihmiset voivat etsiä juuri sellaisia uutislähteitä, jotka ovat sopusoinnussa heidän ideologisten tai puolueellisten mielipiteidensä kanssa. Epämukavia uutisia vältetään. Korjausten tehokkuus ei ole kovin korkealla, jos ihmiset eivät edes törmää uutislähteisiin, joissa korjaukset ovat. Esimerkiksi sosiaalisen median algoritmit vahvistavat kuplaa. Olisi etsittävä tapoja saattaa ihmisten saataville sopivan monipuolista uutistarjontaa niin, että kuluttaja myös valitsisi seurattavakseen erilaisia medioita.

 

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Median maailma -blogissa 29.9.2017.

 

Please reload

Asiasanat

© 2023 by The Book Lover. Proudly created with Wix.com

  • Black Facebook Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black Instagram Icon