Yli, läpi, tuolle puolen - transmedia hävittää rajat

Olen työkseni ihmetellyt viimeiset kuusi vuotta (muun muassa sitä), mitä ihmettä transmedia tarkoittaa. Syksyllä 2009 aloittelin pestiä Metropolia AMK:ssa, jonne olin tullut opettamaan tv- ja verkkojournalismia. Sain ensimmäiseksi vedettäväkseni TV-työn harjoitusprojektin ykköskurssilaisille. Koska tämän päivän ja tulevaisuuden mediatyötä ei tehdä vain yhdessä välineessä, halusin ajaa heti aluksi sivupolun kautta ja viritellä opiskelijoita ajattelemaan välineiden yli. En tiedä, jäikö virittelystä kenellekään yhtään mitään mieleen (todennäköisesti ei), mutta ehkä joku pieni ääni kaukaa aivon mutkasta joskus soittaa joitakin kelloja.

Sana trans yhdistettynä mediaan herätti aluksi pieniä hymähdyksiä yleisön keskuudessa. Aihe ei ollut alalla yleensäkään vielä mitenkään itsestäänselvä asia, joten hymähdykset olivat odotettuja. Onko tämä joku kinky-elokuvien genre vai mistä oikein on kyse? Pyysin luentoa silloin yleläiseltä tuottajalta, Sakari Heiskaselta, jonka kuulin perehtyneen aiheeseen. Kävi selväksi, että vaikka suomalaisella mediakentällä edelleen vasta opetellaan oikeasti toimivaa transmediakerrontaa, se ei ole mitenkään uusi asia. Star Trek oli transmediaa jo 1960-luvulla tv-sarjoineen, elokuvineen, animaatiosarjoineen, peleineen, sarjakuvineen ja oheistuotteineen. Kun tällaisesta moniulotteisesta tarinasta tehdään parodia, puhutaan transmedian aatelista (ks. esim. Star Wreck tai Tähtireki). Aihetta on tutkittu 1990-luvun alusta saakka USA:ssa, jolloin Marsha Kinder alkoi käyttää käsitettä mediatutkimuksensa välineenä. Henry Jenkins on tehnyt alan tutkimusta tunnetuksi 2000-luvulla. Ja voi kai Raamattuakin pitää transmediana - ovathan sen tarinat levinneet saarnastuolien kertomuksista virsiin ja gospeliin, ikoneista patsaisiin ja pyhäkoulutarroihin, kulttuuriksi ja maailmankatsomukseksi asti. Suomessa yksi hyvä esimerkki on Miikko Oikkosen ja Fisher Kingin 60 maahan myyty tv-sarja Nymfit, joka on paitsi tv-sarja, myös kirjasarja, graafinen novelli, remake ja elokuvatrilogia. Se leviää myös oheistuotteisiin. #Lovemilla kuljetti faninsa YLE Summerin 5-minuuttisista episodeista koostuvan draamasarjan ulkopuolelle someen, jossa Milla elää edelleen aivan omaa elämäänsä. Myös esim. Euroviisu-voittajamme Lordi on transmediaa. Ja Nenäpäivä. (Vaikka se ei olekaan suomalainen keksintö.) Journalistisen transmedian tähän mennessä onnistunein kokonaisuus Suomessa on Docventures tv- ja radiosarjoineen, elokuvakerhoineen ja sosiaalisen median tempauksineen. Transmediavelhot Rikun ja Tunnan takana olivat Risto Kuulasmaa ja Elise Pietarila. Sanan trans etymologia kytkeytyy johonkin, joka menee yli, läpi ja toiselle puolelle. Siitä transmediassa on kysymys. On tarina, joka liikkuu median muodosta toiseen. Se ei kulje loogista polkua alustalta toiselle, tai saman asian erilaisina versioina, vaan käyttäjän valintojen mukaan eri suuntiin. Se haarautuu ja yhdistyy orgaanisesti. Ja silti sitä voidaan suunnitella, jopa aristotelista sankarin matkan dramaturgiaa mukaellen. Transmediassa - kuten missä tahansa tarinassa - on oltava joku tai joitakin henkilöitä, joiden edesottamuksia haluaa seurata ja joiden kanssa olisi mukava tehdä jotain. Vasta käyttäjän osallistuminen tekee monialustaisesta tarinasta transmediaa. Käyttäjien äänen on tarkoitus kuulua ja vaikuttaa tarinan kulkuun. Transmedia voi olla kokonainen kansanliike. Viime vuonna vedin monialaisen opettajatiimin ja yleläisten sparraajien, mm. Kenian Mannerheimiakin kehittäneen Markku Mastomäen, kanssa Metropoliassa ensimmäistä kertaa kokonaan transmediaan keskittyneen projektin. Sen tuloksena syntyi ePeli, ensimmäinen versio konseptista, jonka YLE Summeri otti tuotantoonsa ja joka nyt kulkee nimellä FTW. Se perustuu neljän suosituimman pelitubettajan keskinäisiin kamppailuihin Yle Areenan striimissä. Lakko, Herbalisti, Glyffi ja J0P pelaavat toisiaan vastaan kolmena arki-iltana Ylen alustalla ja jatkavat muina aikoina siellä, missä ovat lempiharrastustaan aina harrastaneetkin, eli YouTubessa. Kaikilla herroilla oli jo FTW:tä käynnistäessä oma, vankka fanijoukko, joka kulkee heidän mukanaan somesta livetapahtumiin. Viime kesänä Lakko ja Herbalisti pelasivat YLE Summerin tv-sarjassa mökillä ja hävinnyt sai tehdä mökkityöt. Tarina jatkunee myöhemmin vielä uusilla alustoilla. Monta peliä on vielä pelaamatta. Homma on opiskelijoiden hallussa ja siitä tuli muutamalle kurssilaiselle pidempiaikainen työ. Nostan hattua mm. Elina Kokolle ja Tatu Kalloselle. Tänä syksynä teemme yhteistyötä Tallinnan yliopiston Baltic Film and Media Schoolin kanssa. Odotan innolla, millaista transmediaa syntyy vaikkapa transportaatiosta, kun seikkailemme Talsinki-Hellinna kaksoiskaupungissa. To be continued. Lue lisää: A History of Transmedia Entertainment. Dereck Johnson. Transmedia Journalism Principles. Kevin Moloney. Ihastu: Fish Fight At Home Highrise

Asiasanat

© 2023 by The Book Lover. Proudly created with Wix.com

  • Black Facebook Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black Instagram Icon