Voittaako jokerilla?
Istua kaljalle pubissa ja herätä seuraavana päivänä monimiljonäärinä. Ilman lottokuponkia. Tällainen on mahdollista, kun asiat loksahtavat paikoilleen. Harvemmin näin käy, vaikka kuinka monta olutta kumoaisi.

Sijoittaja Scott Stanford löysi itsensä juttelemasta Travis Kalnickin, pienen yksityisiä taksipalveluja välittävän Uber-yhtiön toisen perustajan, kanssa Web Summitissa Dublinissa vuonna 2011. San Franciscossa kaksi vuotta aiemmin perustettu Uber oli etsimässä sijoittajia. Siis virallisen ohjelman jälkeen pubissa. Uberilla ei silloin ollut kuin 9000 asiakasta, mutta oli kuitenkin saavuttanut jo riittävän määrän natsoja (1,25 miljoonaa sijoittajien rahoja) voidakseen painia ”B-sarjassa” ja saada suursijoittajia. Scott puolestaan oli toinen internet-palvelujen sijoittamisesta vastaavista päälliköistä Goldman Sachsilla. Miehet juttelivat illan ja seuraavana päivänä Scott oli sijoittanut Uberiin 37 miljoonaa dollaria.
Vaikka Uberin tarina lähti Dublinissa näin mahtavaan lentoon, se ei suinkaan ole edennyt pelkkien aplodien kaikuessa. Uberin toiminnan laillisuus on nähty kyseenalaisena useissa maissa ja tänä kesänä Suomessa Iltalehti kirjoitti poliisin jopa kehottavan soittaa 112:een, jos sattuu joutumaan Uberin kyytiin. Myönnän kohotelleeni kulmiani uutisen kuullessani. Pian Taloussanomat välittikin poliisin tiedon, jossa kehotettiin lähestymään hätäkeskusta ainoastaan ongelmatilanteissa. Uber on poliisin laajemmassa tutkinnassa, mutta ei ongelmatapausten vuoksi. Itse toiminta herättää poliisissa epäilyksiä.
Taksiyrittäjille Uber ei ole tervetullut kilpakumppani, mutta asiakas saattaa kokea palvelun positiivisemminkin. Sovellus on toimiessaan nopea ja helppo. Mikä Uberissa siis on laitonta? Uberin palvelu perustuu yksityisten taksikuskien palveluun. Heillä ei ole taksilupia eikä heidän kyytinsä turvallisuudesta ole takeita. Pimeitä takseja siis. Saattaa joutua minne vain - tai sitten ihan edullisella hinnalla juuri sinne, minne pitikin. Takeita ja valitusmahdollisuutta ei ole. Esimerkiksi Berliinissä Uber on kokonaan kielletty.
***
Nopeat menestystarinat vaativat usein sitä, että ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse kirjoitan tätä blogitekstiä, koska Web Summitin media-akkreditointeja hoitavat koordinaattorit ottivat minuun yhteyttä kahta kautta toisistaan tietämättä ja halusivat skypettää kanssani. Heidän data-analyytikkonsa olivat tulkinneet algoritmejaan niin, että pomppasin esille. Twiittaan mediasta, valokuvauksesta ja vähän keksinnöistä, kuratoin transmediasta ja instagrammaan sieviä kuvia. Mainitsen some-profiileissani olevani toimittaja ja opettaja. Profiileihin linkkaamallani kotisivulla ja esimerkiksi LinkedInissä kerron, että olen tällä hetkellä päätoimisesti journalismin opettaja. Tämäkö siis herätti huomion?
”En tällä hetkellä tee juttuja valtakunnallisille medioille”, selitin. ”Ahaa, ok.” ”Tulen kyllä mielelläni kiinnostavaan seminaariin, voin sitten vaikka livetwiitata ahkerasti.” ”No juu, no, meillä on kyllä omat some-toimittajat, he twiittaavat kyllä. Ei sulla blogia satu olemaan?” ”No ei oikeastaan, mutta olen ajatellut perustavani sellaisen (englanninkielisen), median innovaatioihin sun muihin sellaisiin liittyvän.” ”No okei, tee se ja kerro, kun olet aloittanut”, sieltä sanottiin. ”Selvä.” ”Voin kyllä suositella muutamia erittäin hyviä journalisteja.” ”Ok, annatko yhteystiedot?” ”Mielelläni. Lähetinkin jo kollegallesi aiemmin muutaman.” ”Kiitos, oli kiva jutella.” ”Samoin, palataan.”
Ryhdyin nyt kuitenkin ihan ekaksi kirjoittamaan suomeksi, kun onhan minulla tämä oma ikkuna bittiavaruudessa jo olemassa. Milloin saan miljoonan?
***
PS. Viime perjantaina odottelin taksia kannelmäkeläiselle taksitolpalle puoli tuntia, vaikka kello oli vasta kymmenen. Ja keskukseen oli jo kerran soitettu. Olisikohan pitänyt näpytellä Uber-appsia? Veisiköhän se perille? Ja onkohan siinä autossa kuskia?
Lukaisepa nämäkin:
Kuva: Uber