Puolivallaton presidentti

January 23, 2012

Eilen se varmistui. Suomeen on tulossa ensimmäistä kertaa 30 vuoteen joku muu kuin sosiaalidemokraattinen presidentti. Uuden presidentin valtaoikeudet ovat myös vähäisemmät kuin koskaan. Saamme puolivallattoman presidentin.

 

 

Mitä Suomi haluaa presidentin valinnallaan maailmalle viestittää, sitä pohditaan seuraavan kahden viikon ajan. Niinistö on konservatiivisia arvoja edustava, sisäsiisti mies, joka on pohjustanut presidenttikautensa hoitamalla myös perhesuhteensa katseen kestävään kuntoon. Aiemmin hän vastusteli presidenttiehdokkuutta vetoamalla puolivallattomaan sinkkuelämäänsä. Astuttuaan avioliittoon puolueensa viestintäpäällikön kanssa hän vihdoin koki taustojen olevan kunnossa tulevaa tehtävää varten.

 

Ylen vaaliasiantuntija Risto Uimonen nosti jo heti tulosten varmistuttua esille Haaviston taustan yhtenä vaikuttavana tekijänä jatkossa. Taustalla hän tarkoitti Haaviston sukupuolista suuntautumista. Aamu-tv:ssä hän jatkoi pohdintaansa ja arvioi Haaviston nousun pitkäksi loikaksi suvaitsevaisuudelle. Uimosen mukaan äänestäjät halusivat osoittaa, ettei perhetaustalla ole merkitystä presidentin tehtävässä. Tämän minäkin haluaisin uskoa.

 

Ei ole pitkä aika siitä, kun toimittaja Johanna Korhonen irtisanottiin Lapin Kansan päätoimittajan tehtävästä sukupuolisen suuntautumisensa takia. Irtisanominen todettiin siviilioikeudenkäynnissä laittomaksi, mutta rikosoikeudenkäynti työsyrjinnästä on vielä kesken. Helsingin käräjäoikeuden mukaan rikosta ei tapahtunut. Nyt asiaa käsitellään hovioikeudessa.

 

Johanna Korhonen ei halunnut olla perhesuhteissaan yhtä avoin kuin Pekka Haavisto on presidentinvaalikampanjassaan ollut. Jälkeenpäin voidaan jossitella, olisiko sittenkin kannattanut. Itse uskon, ettei häntä olisi edes valittu tehtävään, jos hän olisi vastannut kysymykseen, johon hänen ei lain mukaan tarvitse työhaastattelussa vastata. Valitsijan arvomaailma sekä hänen tulkintansa Lapin ihmisten arvomaailmasta oli toisenlainen kuin Johanna Korhosen. Eikä tällaisista valinnoista ole tapana puhua julkisesti eikä huudella jälkeenpäin.

 

Presidentinvaali on julkinen, monivaiheinen läpivalaisu, jossa ruoditaan paitsi ehdokkaiden tietämystä ja osaamista, myös persoonaa tiheällä seulalla. Niinistö arvioi aiemmin, ettei hän olisi uskottava ehdokas sinkkumiehenä. Paavo Arhinmäki on johdonmukaisesti pitänyt kynsin hampain kiinni yksityisyydestään eikä tavoilleen uskollisena esitellyt vaimoaan. Timo Soinikaan ei olisi halunnut. Sari Essayahin miehestä ei oltu edes kiinnostuneita.  Muiden rinnalla puoliso nähtiin, kuka tiiviimmin, kuka kauempana taustalla. Huomasiko kukaan muuten sitä, että Päivi Lipponen ei ollut edes lukenut miehensä kirjaa sitä julkistaessa? Tuolloin Lipposen rinnalla nähtiin innokkaimpana sparraajana Tellervo Koivisto.

 

Tällä hetkellä moni miettii, kenet näkisi mieluummin kättelemässä Obamaa tai Putinia tai vaikkapa jotakuta arabimaiden valtionpäämiestä. Molemmilla on kokemusta valtionpäämiesten tapaamisista. Niinistö tuntee rahan vallan, Haavisto puolestaan on onnistunut rauhanneuvottelijana maissa, joissa ihmisoikeuksia ei tunneta.

 

Suomi on ollut edelläkävijä olennaisissa ihmisoikeuksia puolustavissa järjestelmissä maailman lähihistoriassa. Maailma muistaa Suomen yhtenä ensimmäisistä maista, jotka antoivat naisille äänioikeuden. Suomi valitsi 12. naispresidentin maailmassa. Julkisesti homoja presidenttejä emme maailmalta tiedä, mutta eilinen vaalitulos näyttää, että olemme valmiita olemaan ensimmäisten joukossa. Julkihomoja ministereitä on meillä jo ollut niin kuin maailmallakin.

 

Valtaapitävät joutuvat paitsi valintaprosessissa, myös tehtävää hoitaessaan tarkan syynin alle. Kansa ei anna anteeksi vilppiä, eikä katso hyvällä mokiakaan. Raha-asiat on syytä olla kunnossa. Täytyy tietää, mikä on omaa ja mikä toisen. Valta-asemaa ei pidä käyttää hyväksi muiden kustannuksella. On tiedettävä mitä tekee.

 

Presidentin tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa, vahvistaa lakeja, toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä sekä nimittää keskeiset virkamiehet, kuten tuomarit, tehtäviinsä. Virallisesti presidentillä on vain yksi pätevyysvaatimus: hänen täytyy olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Suurimmalla osalla presidenttejämme on ollut lakimiehen koulutus, mutta joukossa on ollut myös sosiologi, kansakoulun opettaja ja agronomi. Kyösti Kallio oli käynyt vain keskikoulun. 

 

Suomen presidenteistä maailmalla arvostetuin on Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari, se kansakoulun opettaja. Suomalaisten omassa keskuudessa suurinta suosiota kai nautti oikeustieteen tohtori Urho Kekkonen, tulihan hän niin monta kertaa valituksi tehtäväänsä. Hänenkään ammatilliselta uraltaan ei puuttunut kiviä, joutuihan hän suuren suunsa vuoksi aikanaan eroamaan Etsivästä keskuspoliisista ja Maalaiskuntien liiton lakimiehen tehtävistä. Mutta hyvä ura tuli lopulta. Presidenttinä.

 

Nyt, vuonna 2012, me tarvitsemme hyvän, osaavan ja valppaan presidentin, jolla on myös sydän paikallaan. Emme tarvitse pulmusta, sillä pulmunen ei ole ihminen. Mutta tarvitsemme rohkean puolestapuhujan tasa-arvolle, ihmisyydelle ja terveelle maapallolle. Meillä on kaksi hyvää ehdokasta. Tunnen oloni turvalliseksi, olipa lopputulos mikä tahansa. Mutta aion äänestää Haavistoa. Edelliset ehdokkaani olivat Tarja Halonen ja Elisabeth Rehn.

Please reload

Asiasanat

© 2023 by The Book Lover. Proudly created with Wix.com

  • Black Facebook Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black Instagram Icon