Luovaa yhteistyötä netissä

Crowdsourcing eli joukkoistaminen tuntui olevan käytetty sana tämän syksyn Web Summitissa, joka on Euroopan suurin teknologia-alan konferenssi. Paitsi esimerkiksi median, myös yhteiskunnan toiminta haluttiin nähdä joukkoistamisena, jolloin ihmiset voisivat todella vaikuttaa poliittisiin kysymyksiin muutenkin kuin vain äänestämällä. Kreikan pääministeri George A. Papandreoun mielestä kaiken tietävän johtajuuden rinnalla pitäisi olla johtajuutta, jossa osataan hyödyntää ihmisten osaamista rakentavalla, eri näkökannat huomioon ottavalla tavalla. Politiikan täytyisi hänen mukaansa olla innovaatioiden tekemistä ja asioiden ratkaisemista yhdessä.

Papandreou toivoi yhteiskunnalliseen toimintaan digitaalista ”agoraa”, joka on netissä paikka keskusteluille, väittelyille ja sosiaaliselle elämäntavalle. Tämän päivän agora on internet – hyvässä ja pahassa.

Oma ääni julki

Jo se, että saa äänensä kuuluviin netin vapaassa maailmassa, on monelle palkitsevaa. Monet julkaisevat nettiin tekstejään, kuviaan, videoitaan tai vaikkapa musiikkiaan huvin vuoksi. Kaikki eivät halua nettiä ammatilliseksi tai poliittiseksi alustaksi tuottaa varsinaisesti sisältöä vaan julkaisevat materiaalinsa erilaisten yhteisöjen alustoille harrastuksekseen. Mahdolliset kommentit julkaistuun sisältöön riittävät ja kommenttien kautta tapahtuva yhteydenpito muihin kyseisen alustojen käyttäjiin luovat jo jonkinlaista käsitystä yhteisöllisyydestä ja tunnetta osallistumisesta johonkin yhteiseen. Erilaiset haasteet ovat suosittuja ja niihin on hauska osallistua ilman sen kummempaa sitoutumista.

Näyttelijä Joseph Gordon-Levitt perusti oman verkkoalustansa aluksi saadakseen itselleen jotain järkevää tekemistä. Hän oli tuolloin 19-vuotias, työtön entinen lapsitähti, eikä kukaan antanut hänelle rooleja. Opiskelu ei maistunut, mutta sanomisen tarve oli suuri. Hän alkoi tehdä materiaalia, jota hän halusi julkaista netissä – videoita, grafiikkaa ja musiikkia. Veljensä kanssa hän teki alustan, jolle he antoivat nimen HitRECord.

HitRECordissa tehdään eri puolilla maailmaa asuvien tekijöiden yhteistyönä mm. elokuvia, kirjoja, animaatiosarjoja, musiikkia ja tv-ohjelmia. HitRECordiin ladataan kaikkiaan 1000 teosta päivässä. Myös Emmy-palkinto on voitettu. Nyttemmin Joseph Gordon-Levittin näyttelijän ura on myös nousukiidossa.

Netin ilmaiskulttuuri

Josep Gordon-Levitt puhui Web Summitissa myös joukkoistamisesta. Hänelle joukkoistaminen ei riitä aidosti vaikuttavan, luovan yhteistyön pohjaksi. Joukkoistamalla netissä voidaan saada kerättyä dataa, mielipiteitä, tietoa ja kokemuksia jostain aiheesta – jopa osallistujien tietämättä. Teknologia mahdollistaa erilaisen big datan keräämisen tutkimusten pohjaksi.

Joukkoistamalla voidaan myös järjestää avoimia kilpailuja, joihin kuka tahansa voi osallistua. Yksi sitten lopulta voittaa ja saa jonkinlaisen palkinnon. Esimerkiksi X Prize Foundationin haasteina on tehty monia teknologisia innovaatioita, ja löydetty uusia tekijöitä, mutta toisiaan vastaan kilpailevat ideat eivät yllä siihen, mihin yhteistyönä tehdyt ideat yltäisivät.

Netissä toimiva vapaa kulttuuri tarjoaa paljon muille ihmisille ilmaiseksi tuotettua sisältöä, jota muut voivat linkata eteenpäin tai jopa käyttää uusiin tarkoituksiin. Monelle palkkioksi riittää usein pelkkä maininta alkuperäisestä sisällön luojasta, vaikka teos olisikin tekijänoikeuden alaista ja sinänsä maksullista materiaalia. Netin ansaintalogiikka ei ole helppo, ja monet laittavat teoksensa julki ilman korvausta vain siksi, että muut voivat sen ylipäätään vapaasti nähdä ja kuulla.

”Ongelma on, että ilmainen sisältö ei oikeasti ole ilmaista. Niiden yhteydessä näytetään mainoksia, joista rahat menevät Googlelle, eivät tekijöille. Ilmaisen työn periaate uhkaa niin musiikkibisnestä kuin esimerkiksi long form -journalismia, hyvää tutkivaa journalismia”, Joseph Gordon-Levitt muistuttaa.

Gordon-Levitt haluaisi nähdä datan ja materiaalin keräämisen sijasta erilaisten ihmisten yhdessä tekemää sisältöä siten, että tekijät voisivat saada näkemänsä vaivan palkkioksi myös rahaa. HitRECord toimiikin juuri yhteisöllisyyden, kohtuullisen palkitsemisen ja yhteistyön periaatteilla.

Aitoa yhteistyötä yhteydenpidon sijaan

Joukkoistaminen, internetin ilmaisen sisällön kulttuuri ja kevyt yhteydenpito ihmisten kesken netissä ovat Gordon-Levittin mielestä sinänsä ihan hyviä pohjia ihmisten ideoiden esilletuomiseen ja niiden kommentointiin, mutta hänen mielestään luovia, uusia ja yhdessä tuotettuihin ratkaisuja saadaan aikaiseksi vasta, kun alustalle tuotetaan materiaalia yhteistyössä, ei pelkkinä yksittäisinä vastauksina haasteisiin.

Sosiaalinen media mahdollistaa tutustumisen hengenheimolaisiin ympäri maailmaa, mutta sosiaalisen median julkisia alustoja ei lähtökohtaisesti ole tehty yhteistyöhön. Pelkkä kommentointi ja tykkääminen on vielä kaukana yhteistyöstä. Some-feedeja on tarkoitus selata, niiden ääreen ei useinkaan jäädä pitkiksi ajoiksi keskustelemaan.

Joseph Gordon-Levitt peräänkuulutti Web Summitissa Lissabonissa luovuutta ja syvällisempää yhteistyötä paitsi mediataiteen tekemiseen, myös journalismiin, opettamiseen ja hallitusten työskentelyyn.

”Jotta sellainen onnistuisi, internet-kulttuurimme pitäisi kuitenkin vielä kehittyä”, Gordon-Levitt sanoi.

Joukkoistaminen journalismissa

Tutkivassa journalismissa jo pelkkä joukkoistaminen voi olla merkittävä keino tutkia isoja määriä dataa, jonka uumenissa skandaalit muhivat. Journalismissa joukkoistamista voi tehdä kutsumalla lukijat äänestämään, kertomaan silminnäkijähavainnoista tai omista kokemuksista, antamaan toimittajien käyttöön asiantuntemusta tai dataa, auttamaan toimittajia tekemään taustatyötä ja ylipäätään ottamalla yleisö mukaan johonkin tapahtumaan.

The Guardian teki jo vuonna 2009 joukkoistamalla brittiläisten kansanedustajien kulukorvauksiin liittyvän jutun, jossa lukijat kävivät läpi 700 000 tiedostoa ja paljastivat massiivisen skandaalin kulukorvausten väärinkäytöstä. Lukijat olivat niin innostuneita haasteesta, että jo 90 minuutin kuluttua auditointiin tarkoitetun nettialustan julkaisemisesta jo 1700 oli ilmoittautunut mukaan työhön, ja yli 170 000 dokumenttia oli jo käyty läpi. Työstä hyötyi paitsi The Guardian, myös muut joukkotiedotusvälineet.

Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläinen paljasti puolestaan joukkoistamisprojektin seurauksena OP-Pohjola -ryhmän johtajien henkilökohtaisten holding- eli omistusyhtiöiden ketjun joulukuussa 2011.

Media voi ottaa yleisön mukaan vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin, kuten Channel Four, joka sai vuonna 2010 transmediaisella kampanjallaan Fish Fight muutettua ryöstökalastukseen liittyvää lainsäädäntöä.

Viimeisin, historian siihen saakka suurimman tietovuodon pohjalta tehty kansainvälinen tutkivan journalismin joukkoponnistus toteutettiin puolestaan tänä keväänä Panama-papereiden pohjalta. Työ tehtiin tosin ympäri maailmaa mukaan kutsuttujen toimittajien voimin, jolloin isompia lukijajoukkoja ei ollut mukana.

Valmis yhteisö ja intohimo joukkovoimana

Tänä syksynä Ylen kulttuuriohjelmien ohjaajat Harto Hänninen ja Kaisa Alenius tekivät yhdessä katsojien kanssa kulttuurijournalismia To Nightwish With Love -projektissa. Siinä Nightwishin fanit ympäri maailmaa toteuttivat Hännisen ja Aleniuksen johdolla mm. dokumenttielokuvan, nettisarjan, animaatioita ja musiikkivideon. Satojen hakijoiden joukosta tekijöiksi valittiin yhteensä 70 fania.

Fanit auttoivat toisiaan paitsi materiaalin tuottamisessa, myös esimerkiksi kääntämisessä. Ehdotuksia tavoista osallistua tuli paljon faneilta itseltään.

”Jotta se olisi aidosti yhteistyötä, se edellyttää sen, että joku pitää langat käsissään”, Harto Hänninen muistutti. Piti olla joku, joka yhdisti eri puolilla maailmaa olevat hermopäät toisiinsa, muotoili viikkotehtävät ja ohjeet niiden toteutustavaksi.

Joukkoistaminen sinänsä on Hännisen ja Aleniuksen mukaan jo merkityksellinen tapa toimia. Ohjaajilla oli kuitenkin paitsi valta, myös velvollisuus huolehtia projektin etenemisestä.

”Faneilla ei ollut missään vaiheessa velvollisuutta tehdä meille mitään”, Kaisa Alenius kertoi. Projektissa faneilla ei ollut pakkoa osallistua tai olla mukana loppuun asti, vaan jokainen viikkotehtävä perustui vapaaehtoisuuteen.

Työryhmä mietti tarkkaan sitä, voiko faneille maksaa jotain työstä. Koska sama rahamäärä olisi ollut ostovoimaltaan erilainen eri maissa, työryhmä päätyi teettämään faneille ”kiertuepaidan” jossa kaikki osallistujamaat oli mainittu, sekä signeerattuja kuvia ja levyn.

”Tämä oli jotain, mitä he eivät olisi voineet mistään muualta saada”, Hänninen kertoi.

”Monelle osallistuminen oli tapa osoittaa faniuttaan ja kiittää bändiä. Yksi osallistuja kertoikin, että ihan sama vaikka minusta ei näkyisi freimiäkään. Hänelle oli tärkeätä vain saada olla osa tätä yhteisöä”, Alenius sanoi.

Projekti yhdisti eri puolilla maailmaa ollutta faniverkostoa niin paljon, että he jatkavat nyt projektin työskentelyalustana pidettyä salaista facebook-ryhmää niin, että yleläiset ovat voineet vetäytyä sieltä kokonaan pois.

”Projekti ei olisi käytännössä ollut mahdollinen, ellei olisi ollut facebook-ryhmää ja kännyköitä. Ihan tavallisilla kännyköillä saatiin tehtyä tv-dokumentti ja 20-osainen nettisarja. Skypeä ei käytetty, mutta varmasti kaikkia muita some-välineitä”, Hänninen ja Alenius iloitsivat.

Koulut ja yhteiskunta yhteistyön tekijöinä

Suomessa yhteistyönä tehtävät oppimiskokonaisuudet ovat tuttua puuhaa varsinkin peruskoulussa. Myös ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa suuri osa kursseista tehdään projekteina, jotka perustuvat tavalla tai toisella työelämäyhteistyöhön.

Joseph Gordon-Levitt toivoi koulujen yhteistyöltä mahdollisuutta luoda yhdessä kokonaisuuksia siten, että opiskelijoiden keskinäistä kilpailua olisi. Työelämäyhteistyönä tehtävissä korkeakoulujen projekteissa opiskelijaryhmät usein kilpailevat toisiaan vastaan ja vain yksi tai kaksi ehdotusta päätyy tuotantoon. Näin tapahtui mm. Ylen kanssa tehtävässä 360-musiikkivideoprojektissamme, jonka tulos julkaistiin tammikuussa. Ikävä puoli tässä oli, että yksi ryhmä jäi hetkeksi vaille työtä, kun heidän tarinaansa ei valittu. Nyt he tekevät kuitenkin oman, aivan toisen musiikkivideon. Toisessa tämän syksyn projektissamme, Yle Uutisille tehtävässä nettidokumentissa, lähtökohta oli myös sama, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin tekemään yhteistyössä sellainen vaihtoehto, joka ei ollut kummankaan toisiaan vastaan kilpailleen ryhmän idea.

Työelämäprojekteissa kilpailu voi tapahtua myös toisinpäin, kun eri toimeksiantajat esittelevät haasteitaan opiskelijoille, jotka valitsevat niistä kiinnostavimmat tehtäväkseen. Tällaista toimintatapaa kutsutaan nimellä reverse pitch, joka voi tuottaa myös hyvin mielenkiintoisia projekteja.

Poliittisten puolueiden työ on periaatteessa hyvinkin tiivistä yhteistyötä osallistujiensa kesken, mutta jonkinlaiseen osittain palkattuun kerhotoimintaan verrattavana toimintana poliittisten paikallisyhdistysten arki kaipaa merkittävää uudistusta. Kuinka päästä politiikassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa äänestämisestä luovaan ja ratkaisukeskeiseen yhteistyöhön, jossa työtä tehdään myös muut näkökannat huomioiden, ei vain omien kesken yhteistä agendaa hehkuttaen?

Merkittävän sysäyksen aktiiviselle ja tuloksiin johtavalle kansalaisvaikuttamiselle antoi Barack Obama omissa presidentivaalikampanjoissaan. Obama toi USA:n hallintoon Open government -ajattelun, joka tuotti Valkoisen talon sivuille julkisen datan sivuston ja kansalaisaloitesivuston We The People.

Islannissa laadittiin uusi perustuslaki vuosina 2010 ja 2011 joukkoistamalla. Avoimeen dataan perustuvaa poliittista toimintaa on myös meillä tehty Avoimen ministeriön alustalla ja kansalaisaloite.fi -alustalla. Yksi eniten julkisuutta ja ihmisiä kaduille saanut lakialoite oli eduskunnassa läpi mennyt aloite tasavertaisesta avioliittolaista. Yksi tuoreimmista kansalaisaloitteista, joka on kerännyt yli 20 000 tukijaa, on eutanasiaan ja hyvään kuolemaan liittyvä aloite.

Sosiaalinen media on areena, jossa joukkojen äänet käytännön arjessa kuuluvat. Niin poliittiset kuin journalistiset kampanjat kaipaavat vetäjiltään paitsi innostusta ja taitoa saada joukkoja liikkeelle, myös syvällistä pohdintaa siitä, millaisen Pandoran lippaan toiminnalla saattaa avata. Eikä kaikilla kampanjoilla välttämättä edes ole varsinaista vetäjää, vaan jonkinlainen sosiaalisen median algoritmi, joka suuntaa käyttäjiensä huomiota yleensä sisällöltään mieluummin yhtä totuutta esittävään kuin monimuotoiseen suuntaan. Kaikissa väkijoukoissa on mukana myös turhaa hälyä ja jopa tarkoituksellista disinformaatiota. Joukkoistamalla tuotetun materiaalin faktantarkistus vaatii vielä toisen joukon tekemään työn. Varsinkin USA:n presidentinvaalit osoittivat sen.

Onko antiikin ajan Agoralla meille siis jotain opetettavaa?

Lue lisää:

Tanja Aitamurron tutkimuksia ja artikkeleita joukkoistamisesta, mm.: Joukkoistaminen demokratiassa Seven lessons from the crowdsourced law reform in Finland

Tämä teksti on alunperin julkaistu Metropolia Ammattikorkeakoulun Median maailma -blogissa 20.11.2016.