Media on kuollut - eläköön media!

Perinteiset mediat – radio, televisio ja printti – on julistettu viimeisten vuosikymmenten ja varsinkin viime vuosien aikana moneen kertaan kuolleiksi. Radion kuolemasta huhuttiin heti television synnyttyä. Internetistä ja sen media-alustoista on povattu television ja printtimedian tappajia. Mutta hengissä ne kuitenkin edelleen ovat. Rinnalle on vain tullut muutama uusi.

Norja teki huhtikuussa 2015 hurjan ratkaisun ja päätti sulkea suurimman osa FM-radioistaan siirtyen dab-radioon ja nettiin. Kuinka perusteltu päätös tässä vaiheessa oli, siitä voidaan olla monta mieltä. Suomessa radiota kuunnellaan edelleen ylivoimaisesti eniten juuri FM-radiosta. Myös televisiota katsotaan meillä ehdottomasti eniten vieläkin televisiosta.

Sekä television että radion äärellä kulutetaan päivittäin aikaa noin 3 tuntia. Katselun ja kuuntelun määrä ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut mitenkään dramaattisesti. Suorat lähetykset itsenäisyyspäivän juhlasta uutisiin ja urheilulähetyksiin kiinnostavat edelleen. Erilaisista realitysarjoista on tullut ilmiöitä. Osallistuminen ja kommentointi second screenillä somessa on tuonut ihmiset takaisin samaan aikaan samaan paikkaan: television ääreen, ihan kuin ennen vanhaan. Nyt ei vain tarvitse odottaa seuraavaan päivään, että pääsee kahvitunnilla juttelemaan ohjelmista kavereiden kanssa. Ohjelman missaaminen ei myöskään maata kaada, koska ohjelmat voi katsoa netistä, milloin ehtii.

Sanomalehtiä luetaan myös edelleen paljon, mutta niiden lukemisen – kuten myös televisio- ja radiosisältöjen kuluttamisen – tapa on monipuolistunut. Noin puolet lukee lehteä printin lisäksi tietokoneella, mobiililaitteella tai tabletilla.

Kansallisen mediatutkimuksen mukaan kaiken kaikkiaan noin puolet suomalaisista käyttää vahvasti sekä perinteisiä että nettimedioita. Reilu viidennes turvautuu pääasiassa perinteisiin medioihin, kun neljännes kansasta kokee olevansa nettimedioiden suurkuluttajia.

Vaikka Suomen luetuimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, painetun lehden lukijamäärä on laskenut viimeisen neljän vuoden aikana yhdeksästä sadasta tuhannesta hieman reiluun seitsemään sataan tuhanteen, lehti lanseerasi juuri uuden printtilehden, HS Viikon. Hesari, kuten useat muutkin mediat, on toki pitkään tehnyt juttuja mobiili edellä ja haluaa palvella mobiilikäyttäjiä. Silti printtilehdistä halutaan edelleen nauttia. Lukeehan Aku Ankkaakin edelleen 733 000 lukijaa, mikä tekee siitä Suomen suosituimman printtilehden.

Median murros mediatalojen kannalta on ehkä kuitenkin enemmän kiinni ansaintalogiikasta kuin käyttäjien uskollisuudesta. Kaikki mediat kamppailevat joko mainosrahoista tai vähenevistä julkisisista varoista. Varsinkaan nuoret eivät ole valmiita maksamaan mediasisällöistä vaan surffailevat niillä media-alustoilla, jotka ovat käytettävissä ilmaiseksi. Toisaalta laatulehdistä maksetaan verkossa mielellään.

Tuskin kukaan uskoi vuonna 2010, kun New York Times laittoi verkkolehtensä maksumuurin taakse, että se tulisi menestymään. New York Timesin maksullisen verkkolehden tilaajamäärä ylitti elokuussa 2015 miljoonan tilaajan rajan, ja lokakuussa NYT teki kaikkien aikojen ennätyksen kokonaistilaajamäärässään. Sekä verkko- että printtitilaajien yhteenlaskettu määrä kasvoi suuremmaksi kuin koskaan lehden 164 vuoden historian aikana, yhteensä 2,1 miljoonaan. New York Times luottaa laatuun – ja tekijöihinsä. Heillä on edelleen yhtä monta toimittajaa töissä kuin 15 vuotta sitten. Pelkät verkkotilaajat käytännössä maksavat koko uutistoimituksen palkat. Siksi New York Timesilla on varaa tuottaa sisältöä myös niille 59 miljoonalle lukijalle, jotka heidän ilmaisilla sivuillaan käyvät.

Uudet opiskelijamme Metropolian televisio- ja radiotuotannon opinnoissa kysyivät minulta syksyn alussa, kannattaako alalle kouluttautua. Tulisiko heistä kuitenkin tulevaisuudessa työttömiä? Vaikka suomalaisten journalistien työpaikat ovat Suomessa viime vuosina rajusti vähentyneet mittavien yt-aaltojen myötä, uskalsin sanoa sumeilematta, että ei. Journalismia tehdään yhä enemmän uusilla alustoilla ja tulevaisuudessa jopa sellaisilla alustoilla, joiden olemassaolosta emme vielä edes tiedä. Erilaiset teknologiset innovaatiot mahdollistavat uudenlaisia journalismia tuottavia startupeja – ja ihan uudenlaista kerrontaa. Joukkorahoitus toimii perinteisten rahoittajien rinnalla.

Tärkeintä on osata kertoa tarina kuhunkin välineeseen sopivalla tavalla. The Guardianin uutisten digitaalisen osaston päällikkö Tanya Cordrey muistutti marraskuussa Web Summitissa Dublinissa, että kullekin tarinalle pitää vain löytää oma alustansa.

CNN:n varapääjohtaja ja CNN Digitalin päällikkö Andrew Morse muistutti myös, että yleisö löytää hyvät tarinat kyllä. Yksi hyvän tarinan merkki on luotettavuus. Ammattilaisilla faktantarkistuksen pitäisi olla työtapoihin sisäänrakennettu ja resursoitu asia.

Hyvästä, luotettavasta ja hyvin kerrotusta tarinasta myös maksetaan. Suosituille verkkomedioille tyypillistä on profiloituminen sisällön ja tekijöiden mukaan. Laatujournalisteja seurataan mielellään. Median kuluttaja etsii uskottavaa sisältöä ja on valmis maksamaan siitä. Julkaisujen tilaamisen lisäksi tarvitaan myös uusia tapoja maksaa journalismista. Meillä on tarvetta uudelle journalismin Spotifylle. Maksulliselle versiolle siitä.

Tubettaminen ja suora julkaiseminen esimerkiksi Twitterin Periscopessa tai Facebook Livessa on hyvää harjoitusta myös journalistille. Esimerkiksi Periscopen idea syntyikin juuri tarpeesta kehittää helppo streamaussovellus kansalaisjournalisteille. Olennaista elannon hankkimisessa on löytää linkki maksuttoman ja maksullisen sisällön välille. Toimittajan pitää osata ilmaista itseään useammalla tavalla, vaikka erikoistuisikin pääosin tuottamaan valitsemaansa teemaan liittyvää sisältöä videona, audiona, tekstinä, kuvana tai kokonaisena tapahtumana.

Osa opiskelijoistamme siirtyy valmistuttuaan kaupallisen sisällöntuotannon pariin tai muihin viestintätehtäviin. Samoilla medianomikoulutuksessa hankituilla taidoilla opiskelijamme voivat myöhemmin hankkia leipänsä myös mainostajan pussista. Erityisen tärkeää on kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, mikä on sisältömarkkinointia ja mikä ei. Jos tekijällä on monta hattua, vaikkapa kaupallisen bloggaajan ja tutkivan journalistin, voi rooleihin sotkeentua niin tekijä kuin käyttäjä.

Media ei millään muotoa ole kuollut, päinvastoin. Se on saanut lisää tekijöitä puoliammattilaisista ja amatööreistä erilaisten joukkoistettujen sisältöjen myötä. Moderointi ja kuratointi, keskustelujen suuntaaminen ja perusteellinen tutkiva journalismi on ammattilaisten tekemänä sitä, mikä tekee mediasta ryhdikkään. Ja siitä kannattaa edelleekin maksaa.

Kuva: Web Summit

Tämä teksti on alunperin julkaistu Metropolia Ammattikorkeakoulun

Median maailma -blogissa 2.12.2015.